SISKOLASSA

Matka on pitkähkö ja se pieni lapsi sisälläni kyselee takapenkiltä joko kohta ollaan jo perillä, eikö vieläkään olla. Vihdoin, mutkittelevan hiekkatien päässä, peltojen laidalla seisoo kaunis, siperianlehtikuusella verhoiltu talo. Olemme saapuneet perille siskolaan, hämäläiseen idylliin. Tuo paikka on vallannut sydämeni. Mieleni rauhoittuu noissa maisemissa ja tietysti siskon perheen seurassa.

Siskoni Maria kuvailee: ”Tämä on ihanaa, tämä maalla asuminen. Taivas on korkea, horisontti levollinen ja mielikin siinä mukana. Moni turha rajautuu pois. Silti malttamattomuuskin löytää välillä tiensä tänne. Keskeneräisyyden hyväksymisessä olen edelleen alakoululainen. Puuttuvat listat, kaapinovet tai pihan hiekkakraaterit muistuttavat välillä olemassaolostaan. Silloin on tarpeen kantaa maljakkoon kukkia, pyyhkiä pöytä ja suunnata katse siihen, mikä on jo valmista.”

 

Taivas on korkea, horisontti levollinen ja mielikin siinä mukana. 

 

Kauniiden sanojen lisäksi siskoni on taitava luomaan kauniita tunnelmia kotiinsa. Talo huokuu seesteisyyttä, materiaalit ja tavarat on valittu huolella ja aseteltu ajatuksen kanssa.

Aamukahvi juodaan tässä talossa nautiskellen. Samalla katse hakeutuu ulos olohuoneen isoista ikkunoista maisemaan, jota luonto muokkaa vuodenaikojen mukaan.

”Parasta talossa on mun mielestä olohuoneen ikkunat, joiden ääressä seurailen taivaan värien vaihtumista. Ihan kauneinta on silloin, kun ilta tummenee. Tai elokuussa, kun ilta-aurinko paistaa jotenkin erityisen kauniisti ja kultaa viljapellot. Talvisin lumipyrykin on kaunis. Mutta joulu-tammikuun pimeydessä huomaa kaipaavansa välillä ruutukaavaan. Onneksi usean maalla vietetyn vuoden jälkeen on jo oppinut, että sydäntalven pimeänkammo kuuluu asiaan. Lähimpiin katuvaloihinkin kun on melkein pari kilometriä matkaa. Ja kun kevättalvi koittaa, muistaa taas, miksi maalla on hyvä.”

 

Ihan kauneinta on silloin, kun ilta tummenee. 

 

Tässä talossa luonto on yhtä sisustuksen kanssa. Ympäröivä luonto valuu sisätiloihin valoina ja varjoina. Sitä henkii myös aidot materiaalit, maanläheiset värit, luonnonkukat ja perheen pienimmän keräämät aarteet lähimetsiköistä. Pitkät verhot pyörähtelevät kesätuulesta, joka henkii lempeästi avoinaisesta terassinovesta. Ovenraossa käydään huiskuttamassa kotiinpalava tervetulleeksi. Tässä kodissa asuu lämpö ja rauha, joka huoneessa.

”Huoneista eniten pidän meidän makuuhuoneesta. Sen vähäeleisyys on minulle lepoa. Luonnonvärit ja sopiva askeettisuus luovat sopen, jossa silmiä on hyvä lepuuttaa. Se on tärkeää, kun työskentelen kuvien ja elämää pursuavien teinien kanssa päivisin.”

 

Luonnonvärit ja sopiva askeettisuus luovat sopen, jossa silmiä on hyvä lepuuttaa. 

 

Siskolassa on aina ihanaa ja palaan sinne mielessäni useasti. Ehkä se on juuri tämän kodin lämpö ja hämäläiset maisemat, jotka meidät on valloittaneet niin, että mekin muutamme talvisydämellä Hämeeseen.

-Riikka

// Stailaus: minä ja siskoni Maria / Kuvat ja editointi: minä //

ps. Se aiemmin kertomani blogimuutto ei erinäisistä syistä onnistukaan. Minä jatkan siis itsenäisenä bloggaajana, hyvä niinkin.

 

You may also like

6 kommenttia

  1. Hienoa Riikka ja Maria, ihanat, taitavat siskoni mun ❤️Ylpeä teistä. Niin kaunista ja levollista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *